Minulta kysytään usein mahdollisuudesta purkaa avioehto. Jotkut asiakkaat haluavat tietää suojelisiko aviosopimus heitä, jos heidän suhteensa katkeaisi. Muilla asiakkailla on avioehtosopimus, johon he ovat tyytymättömiä ja haluavat sen kumottavan.
Tässä artikkelissa selitän, kuinka avioehtosopimus puretaan. Kirjoitan myös Brittiläisen Kolumbian korkeimman oikeuden 2016 tapauksesta, jossa aviosopimus jätettiin sivuun esimerkkinä.
Perhelaki – Kiinteistönjakoa koskevan perhesopimuksen kumoaminen
Perhelain 93 §:ssä tuomareilla on oikeus purkaa perhesopimus. Kuitenkin 93 §:n kriteerit on täytettävä ennen kuin perhesopimus puretaan:
93 (1) Tätä pykälää sovelletaan, jos puolisoilla on omaisuuden ja velan jakamisesta kirjallinen sopimus, jossa kummankin puolison allekirjoitus on vähintään yhden muun todistama.
Pykälän 2 momentin mukaan sama henkilö voi todistaa kutakin allekirjoitusta 1 momenttia sovellettaessa.
Korkein oikeus voi puolison hakemuksesta kumota tai korvata tämän osan nojalla annetulla määräyksellä koko 3 momentissa tarkoitetun sopimuksen tai sen osan vain, jos on vakuuttunut, että yksi tai useampi seuraavista seikoista oli olemassa, kun osapuolet ovat tehneet sopimuksen:
a) puoliso ei paljastanut merkittävää omaisuutta tai velkoja tai muita sopimuksen neuvottelemisen kannalta merkityksellisiä tietoja;
b) puoliso käytti väärin toisen puolison haavoittuvuutta, mukaan lukien toisen puolison tietämättömyyttä, tarvetta tai ahdistusta;
c) puoliso ei ymmärtänyt sopimuksen luonnetta tai seurauksia;
d) muut olosuhteet, jotka yleisen oikeuden mukaan tekisivät sopimuksen tai sen osan mitätöimiseksi.
Korkein oikeus voi kieltäytyä toimimasta 4 momentin nojalla, jos korkein oikeus ei kaikkien todisteiden perusteella korvaisi sopimusta määräyksellä, joka poikkeaa olennaisesti sopimuksessa määrätyistä ehdoista.
Korkein oikeus voi 5 momentista huolimatta kumota tai korvata tämän osan nojalla annetulla määräyksellä koko sopimuksen tai sen osan, jos katsoo, että mitään tässä momentissa kuvatuista olosuhteista ei ollut olemassa silloin, kun osapuolet tekivät sopimuksen, mutta että sopimus on huomattavasti epäoikeudenmukainen ottaen huomioon seuraavat seikat:
a) aika, joka on kulunut sopimuksen tekemisestä;
b) puolisoiden aikomus saavuttaa varmuutta sopimusta tehdessään;
c) missä määrin puolisot luottivat sopimuksen ehtoihin.
Korkein oikeus voi 6 momentista huolimatta soveltaa tätä pykälää todistamattomaan kirjalliseen sopimukseen, jos tuomioistuin katsoo, että se olisi kaikissa olosuhteissa asianmukaista.
Perhelaki tuli laiksi 18. maaliskuuta 2013. Sitä ennen perhelaki säänteli perheoikeutta maakunnassa. Ennen 18 tehtyjen sopimusten purkamista koskevat hakemukset ratkaistaan perhesuhdelain nojalla. Perhesuhdelain 65 § sillä on samanlainen vaikutus kuin perhelain 93 §:ssä:
65 Pykälän 1 momentin mukaan jos 56 §:n 6 luvun tai tapauksen mukaan heidän avioehtonsa aviopuolisoiden välistä omaisuuden jakoa koskevat määräykset olisivat epäoikeudenmukaisia.
a) avioliiton kesto,
b) sen ajanjakson kesto, jonka puolisot ovat asuneet erillään ja erillään,
c) päivämäärä, jolloin omaisuus on hankittu tai luovutettu,
d) missä määrin toinen puoliso on hankkinut omaisuutta perinnön tai lahjan kautta,
e) kummankin puolison tarpeet tulla taloudellisesti itsenäiseksi ja omavaraiseksi tai pysyä siinä, tai
f) muut olosuhteet, jotka liittyvät omaisuuden hankintaan, säilyttämiseen, ylläpitoon, parantamiseen tai käyttöön tai puolison toimintakykyyn tai velvollisuuksiin,
Korkein oikeus voi hakemuksesta määrätä, että tapauksen mukaan 56 §:n 6 osassa tai avioliittosopimuksen tarkoittama omaisuus jaetaan tuomioistuimen määräämiin osuuksiin.
Tuomioistuin voi lisäksi tai vaihtoehtoisesti määrätä, että toisen puolison muu omaisuus, joka ei kuulu tapauksen mukaan 2 §:n 56 osassa tai avioliittosopimuksessa, annetaan toiselle puolisolle.
(3) Jos 6 osan mukainen eläkkeen jakaminen olisi epäoikeudenmukaista, kun otetaan huomioon ennen avioliittoa ansaitun eläkkeen osuuden jättäminen jakamisen ulkopuolelle ja jaon tarkistaminen jakamalla oikeutta toiseen omaisuuteen, Korkein oikeus , voi pyynnöstä jakaa poissuljetun osuuden puolison ja jäsenen välillä tuomioistuimen määräämiin osuuksiin.
Siksi voimme nähdä joitakin tekijöitä, jotka voivat saada tuomioistuimen kumoamaan avioehtosopimuksen. Näitä tekijöitä ovat:
- Omaisuuden, omaisuuden tai velan paljastamatta jättäminen kumppanille sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä.
- Kumppanin taloudellisen tai muun haavoittuvuuden, tietämättömyyden ja ahdistuksen hyödyntäminen.
- Toinen osapuolista ei ymmärrä sopimuksen oikeudellisia seurauksia allekirjoittaessaan sitä.
- Jos sopimus on mitätöitävissä yleisen oikeuden sääntöjen mukaan, kuten:
- Sopimus on käsittämätön.
- Sopimus tehtiin sopimattoman vaikutuksen alaisena.
- Toisella osapuolella ei ollut oikeuskelpoisuutta tehdä sopimusta sopimuksen tekohetkellä.
- Jos aviosopimus oli merkittävästi epäoikeudenmukainen, koska:
- Sen allekirjoittamisesta kulunut aika.
- Puolisoiden aikeet saavuttaa varmuutta, kun he allekirjoittivat sopimuksen.
- Se, missä määrin puolisot luottivat avioehtosopimuksen ehtoihin.
HSS v. SHD, 2016 BCSC 1300 [HSS]
HSS oli perheoikeudellinen tapaus rouva D:n, varakkaan perillisen, jonka perhe oli kokenut vaikeita aikoja, ja herra S:n, itsetehdyn asianajajan, joka oli kerännyt huomattavan omaisuuden uransa aikana. Kun S:n ja D:n avioliitto solmittiin, he allekirjoittivat avioliiton suojellakseen rouva D:n omaisuutta. Oikeudenkäynnin aikaan rouva D:n perhe oli kuitenkin menettänyt huomattavan osan omaisuudestaan. Vaikka rouva D oli edelleen varakas nainen, hän oli saanut perheeltään miljoonia dollareita lahjoja ja perintöjä.
Herra S ei ollut varakas henkilö avioliittonsa aikaan, mutta oikeudenkäynnissä vuonna 2016 hänellä oli henkilökohtaista omaisuutta noin 20 miljoonan dollarin arvosta, yli kaksi kertaa enemmän kuin rouva D:n omaisuus.
Osapuolilla oli oikeudenkäynnin aikana kaksi aikuista lasta. Vanhemmalla tyttärellä N:llä oli merkittäviä oppimisvaikeuksia ja allergioita ollessaan nuori. N:n terveysongelmien seurauksena rouva D joutui jättämään tuottoisen uransa henkilöstöhallinnossa huolehtiakseen N:stä, kun S:n työ jatkui. Siksi rouva D:llä ei ollut tuloja, kun osapuolet erosivat vuonna 2003, eikä hän ollut palannut tuottoisalle uralleen vuoteen 2016 mennessä.
Tuomioistuin päätti purkaa aviosopimuksen, koska D ja S eivät olleet avioehtosopimuksen allekirjoitushetkellä harkinneet mahdollisuutta saada terveydellisesti vaikeaa lasta. Siksi rouva D:n tulojen puute vuonna 2016 ja omavaraisuuden puute oli odottamaton seuraus aviosopimuksesta. Tämä odottamaton seuraus oikeuttai aviosopimuksen kumoamisen.
Asianajajan rooli oikeuksiesi suojaamisessa
Kuten näet, on monia syitä, miksi avioehtosopimus voidaan purkaa. Siksi on välttämätöntä, että laadit ja allekirjoitat aviosopimuksen kokeneen asianajajan avulla. Lakimies voi laatia perusteellisen sopimuksen vähentääkseen mahdollisuuksia, että se muuttuu epäreiluksi tulevaisuudessa. Lisäksi asianajaja huolehtii siitä, että sopimuksen allekirjoittaminen ja täytäntöönpano tapahtuu reiluissa olosuhteissa, jotta sopimus ei ole mitätöitävissä.
Ilman asianajajan apua aviosopimuksen laatimisessa ja toimeenpanossa mahdollisuudet aviosopimuksen riitauttamiseen kasvavat. Lisäksi, jos aviosopimus riitautettaisiin, olisi todennäköisempää, että tuomioistuin kumoaisi sen.
Jos harkitset kumppanisi kanssa muuttoa tai naimisiin menoa, ota yhteyttä Amir Ghorbani avioehtosopimuksen tekemisestä suojellaksesi itseäsi ja omaisuuttasi.
0 Kommentit